Share

Tämä kirjoitus on alun perin julkaistu liikenne- ja viestintäministeriön Kide-blogissa, http://kideblogi.wordpress.com/2013/04/26/startup-verkosto-rakentuu-vertaistuen-varaan/

Aiemmassa KIDE-blogin kirjoituksessa Alf Rehn kirjoitti hyvistä strategioista ja huonoista esimerkeistä. Alfin ajatuksissa on vinha perä, mutta haluaisin asetella niitä vielä enemmän startup-kontekstiin, omiin tarkoitusperiini sopivalla kulmalla.

Startup-yrityksissä usein yhdistyy suunnitelmallisuus ja suunnittelemattoman odotus. Koska tahansa voi tapahtua ennalta arvaamattomia kohtaamisia, mahdollisuuksia, ja tulla vastaan haasteita joita ei ole osattu ennakoida, ja silloin pitää pystyä reagoimaan nopeasti. Strategia useissa startup-yrityksissä yleisesti on olla joustava, ketterä, ja iteratiivinen mitä tulee yrityksen suuntaan ja tuotekehitykseen. Ei tehdä liian tarkkoja suunnitelmia, koska ne kuitenkin muuttuvat matkan varrella moneen otteeseen. On visio, mutta polku sen saavuttamiseen muodostuu matkan varrella.

Esimerkkeinä startup-yrityksille toimivat toiset startup-yrittäjät ja –yritykset, sellaiset joilla on jo pieniä tai vähän suurempiakin onnistumisia takana. Esimerkkeinä eivät toimi niinkään jo etabloituneet, pörssilistatut suuryritykset. Idoleina toimivat korkeintaan samoilla toimialoilla toimivat yksittäiset kulttihahmot kuten Steve Jobs, kuitenkaan haluamatta samaistua häneen yritysjohtajana, enemmänkin visionäärinä ja edelläkävijänä uusien innovatiivisten suuntien löytämisessä.

Suomessa monet ovat vuosien varrella idolisoineet Jorma Ollilan ja Risto Siilasmaan kaltaisia onnistujia, mutta heidänkin sädekehänsä on taloudellisten turbulenssien myötä himmentynyt, ja arvostetaan enemmän heidän ja edustamiensa yritysten menestystä yleisesti kuin että haluttaisiin monistaa heidän tapaansa toimia.

Startup-yrittämisestä voisi puhua myös uudenlaisena yrittämisen ja onnistumisen kulttuurina. Ei pelätä epäonnistua, ei haluta tyytyä ”vain” luomaan itselle ja muutamalle muulle työpaikka ja ansiotulo, vaan hyviäkin ideoita haudataan jo alkuvaiheessa jos niissä ei nähdä potentiaalia kansainväliseen menestystarinaan. Ja mittakaavana ei toimi perinteinen mittanauha, oman startup-yrittäjäurani aikana lukuihin on tullut helposti perään vähintään 1 tai jopa kaksi nollaa, ja mittakaava on muuttunut markoista euroiksi. Jos Supercell pystyy kahdessa vuodessa saavuttamaan reilusti yli 100 miljoonan euron liikevaihdon, niin miksen minäkin? Se on joka tapauksessa mahdollista, se on nyt todistettu.

Toisaalta startup-yrittämisessä usein yrittämisen tahtotila, henki ja usko ovat ”se” juttu – Ei niinkään se, millä idealla aloitetaan. Idea kuitenkin muuttuu ja jalostuu matkan varrella useimmissa tapauksissa niin ettei sitä tahdo alkuperäiseksi ideaksi enää tunnistaakaan. Idea on toissijainen verrattuna myös tiimiin. Hyvä tiimi löytää merkittävät ongelmat ja niihin sopivat ratkaisut, mutta heikompi tiimi ei saa hyvääkään ideaa menestymään. Kuvaavaa on myös riskinottokyky. Nämä on kaikki rakennettu sisään startup-yrittämisen perusajatukseen.

Suomeen on viimeisen vuosikymmenen aikana saapunut hyvin periamerikkalainen (ja ei-suomalainen) ilmiö, sarjayrittäminen. Jos Siilasmaa olisi myynyt F-Securen pörssilistautumisen sijaan vaikkapa Symantecille, tai ainakin vetäytynyt operatiivisesta toiminnasta pörssilistauksen yhteydessä aloittaakseen uuden firman, olisi hänen kulttimaineensa aivan eri luokkaa. Nyt arvostetaan Taneli Tikan kaltaisia sarjamenestyjiä, jotka joko perustavat tai lähtevät mukaan yritykseen toisensa jälkeen monistamaan sitä onnistumisen ja nopean kasvun kulttuuria, vain myydäkseen firman muutamien vuosien jälkeen oikeassa vaiheessa kasvun tasaantuessa – ja aloittaakseen taas uuden yrityksen.

Tanelista ja monesta muusta voisi käyttää Vesa Ilolan heittämää nimitystä ´matriisiyrittäjä´. Ei olla yrittämässä tai osakkaana yrityksissä vain yritys toisensa perään, vaan voidaan olla mukana parissakin yrityksessä samanaikaisesti. Ja sarjayrittäjä – josko yleisemminkään startup-yrittäjä – ei pelkää epäonnistua ja kertoa siitä muille. Jaetaan informaatiota, kokemuksia siitä mitä kannattaa ja mitä ei kannata tehdä. Ei häpeillä epäonnistumista, vaan juhlitaan siitä opittuja asioita, kuten sisäisesti tehdään esim. Supercellillä.

Kun tahtotila Suomen startup-kentässä on se, että kaveria autetaan mäessä, jaetaan kokemuksia, vinkkejä, linkkejä ja kontakteja, on ollut mahdollista kasvattaa ”putkia” joita pitkin suomalaiset yritykset pikku hiljaa jalkautuvat maailmalle menestymään. Useiden menestyneiden tai siinä hilkulla olevien startup-yritysten verkostoissa ja jopa omistuksessa näkyy tuttuja nimiä muista vastaavista firmoista. Vertaistuki toimii monella eri tasolla, myös taloudellisen hyvän kiertona takaisin ekosysteemiin.

Liikenne- ja viestintäministeriön KIDE-ohjelman tärkeitä yhteistyökumppaneita ovat erilaiset startup-yrittäjyysyhteisöt ympäri Suomea. Itse olen saanut kunnian olla tukemassa tätä toimintaa kahtakin eri kautta. Näistä toinen, SomePitching ry, ja sen pyörittämä online-liikeideakilpailu SomePitching.com on hiljattain sopinut ministeriön kanssa sopimuksen 6 liikeideakilpailun toteuttamiseksi vuosina 2013-2014. Kyse ei ole mistä tahansa liikeideakilpailusta, vaan SomePitchingin konsepti on pitkälti tähän vertaistuen ja erilaisten yhteisöllisten toimintatapojen varaan rakentuva, ja lajissaan tietääksemme ainutlaatuinen maailmassa, kansainvälistäkin huomiota herättänyt. Itse asiassa Taneli ja moni muukin suomalainen sarjayrittäjä, sijoittaja tai muuten startup-yrityskentässä toimiva henkilö on mukana tuomaroimassa kisaa ja mukaan on saatu myös erittäin tunnettuja kansainvälisiä osaajia.

Nyt ministeriön kanssa toteutettavat kilpailut ovat kukin omia pieniä kokonaisuuksiaan, jotka toteutetaan yhdessä eri kaupunkien ES-organisaatioiden kanssa. ES-organisaatiot ovat yliopistojen ja korkeakoulujen yhteydessä toimivia opiskelijoiden yrittäjyysyhteisöjä. Vuonna 2013 kilpailut järjestetään Oulussa, Turussa ja Lappeenrannassa. Näistä ensimmäisenä on 19.4. alkanut viikon mittainen kilpailu OuluSES:in kanssa, ja se on osittain jatkumoa OuluSES:in ja VTT:n yhtyeiselle StartUp Challenge–kisalle, jossa VTT:n teknologioiden ympärille pyritään rakentamaan uusia liiketoimintamalleja. Lisäksi nämä pienemmät paikalliset kilpailut ovat satelliitti-turnauksia loppusyksystä pidettävään valtakunnalliseen avoimeen SomePitching-kilpailuun. Lisää aiheesta on päivitetty SomePitching-kilpailun Internet-sivulle.