Tässä kirjoituksessa esitetyn mallin ei ole tarkoitus arvostella tai vähätellä nykyistä työmarkkinan mallia tai sen toimijoita, totean vain yksinkertaisesti että Suomen työmarkkina on lähes kaikkien osapuolten mielestä rikki, ja mikään yksittäinen ”pikafiksi” tai kasvojenkohotus ei tule riittämään, vaan tarvitaan radikaalisti modernisoitu malli jotta työmarkkina saadaan toimimaan 2020-luvun vaatimusten mukaisesti. Maailma on muuttunut syksyn 2008 jälkeen radikaalisti, pysyvästi, ja on korkea aika herätellä keskustelua siitä millainen on tulevaisuuden työmarkkina Suomessa. Alla esitetty malli ei ota kantaa eri toimijoiden valtasuhteisiin tai miten kokonaisuus yksityiskohtaisesti tulisi rakentaa, vaan esittelee yhden ylätason radikaalin rakenneuudistuksen, jossa uskon olevan aineksia toimia nykyistä mallia tehokkaammin. Tarkoitus on herättää keskustelua, kommentoikaa siis ahkerasti kommenttikenttään tai somelinkkeihin jossa tätä tekstiä jaetaan.
Tein viime syksynä Sitralle selvitystä Suomen työmarkkinan tilasta, sen pullonkauloista, uusista toimintatavoista ja rakenteellisista haasteista. Tässä toinen osa selvityksen tuloksista hieman yleisemmin avattuna. Toinen, tilannekuvaa luotaava ja yksittäisiä pieniä toimintaehdotuksia antava, osa on julkaistu Projant Oy:n blogissa osoitteessa www.projant.fi.
Sitran selvityksen yhteydessä toteutetussa workshopissa havainnoitiin erilaisia radikaalimpia ja kokonaisvaltaisempia uudistuksia työmarkkinan uudelleen organisointiin. Näistä ajatuksista jalostunut alla esitetty uudistus vaikuttaisi kattavan merkittävien rakenteellisten heikkouksien ja kankeuksien poistamista yhtälöstä.
Alla esitetty kaavio kuvaa nykyisiä työmarkkinoita koordinoivat sekä lainsäädäntöön ja työmarkkinassa tapahtuviin muutoksiin kantaaottavat tahot uudelleen asemoivan mallin, jonka näen muuttavan merkittävästi eri osapuolten asemaa kohti entistä ketterämpää työnvälitystä, valvontaa ja lainsäädäntää.
Alla olevassa kuviossa on oranssilla värillä kuvattu nykyinen kolmikanta; hallitus, työnantajajärjestöt (TA) ja palkansaajajärjestöt (TT). Kolmikannan lisäksi TE-toimistot toimivat tässä mallissa työnvälittäjätahona (ja työhönohjaavana toimijana) kaupallisten toimijoiden lisäksi. Haasteena nykyiselle mallille on se että työvoiman välittäjinä TE-toimistot eivät pysty tällä hetkellä vastaamaan tarpeeseen kuin osittain, ja kyky omaksua uusia toimintamalleja ja ymmärtää modernia työmarkkinaa on hyvin rajallinen verrattuna kaupallisiin toimijoihin joita ohjaa palveluiden tarpeen jatkuva kehittäminen, tarvelähtöisyys ja tehokkuusajattelu. Samalla TE-toimistot kilpailevat kaupallisten organisaatioiden, kuten rekrytointiyritysten, koulutusorganisaatioiden ja muiden palveluntarjoajien kanssa, joka luo hämmennystä ja epäterveen kilpailutilanteen työnvälitysmarkkinaan.
Uudessa mallissa (alla olevan kaavion mustat rajat) esitellään viisikanta, jossa em. 3 toimijan lisäksi työmarkkinalainsäädäntöön tulisivat vaikuttamaan osapuolina Suomen Yrittäjät pk-sektorin ja mikroyritysten edustajina, ja uusi, toistaiseksi nimeämätön toimija (FR) edustamassa palkansaajia, jotka nykyisessä mallissa jäävät paitsioon. Tällaisia rooleja ovat mm. erilaiset freelance-työntekijät, asiantuntijaosuuskunnat, monet YTK:n jäsenet ja erilaiset pätkätyöläiset, jotka eivät kuulu perinteisten palkansaajajärjestöjen etupiiriin. Monesti nämä ovat tahoja jotka jäävät perinteisten palkansaajien ja yrittäjien välimaastoon, tai nykyisissä liiketoimintamalleissa yksinkertaisesti toimivat ”lainsuojattomina”.
Tässä mallissa toimitaan lainsäädännöllisesti kuten ennenkin, ottaen huomioon nyt 5 eri tahon näkemykset. TE-toimistojen rooli muuttuisi kuitenkin selkeästi työtä välittävästä tahosta uudeksi ”työmarkkinavirastoksi”, joka valvoo työnvälityksen lainsäädännön noudattamista ja täytäntöönpanoa, mutta osallistumatta itse työnvälitykseen. Työnvälitystoiminta itsessään vapautetaan kilpailulle, jolloin kaupalliset toimijat rekrytointiyrityksistä koulutusorganisaatioihin toimivat lain niille luomissa puitteissa toteuttaen tehokasta työnvälitystä palvelua tarvitseville. Kilpailu ohjaa entistä asiakas- ja tarvelähtöisempään toimintamalliin työnvälityksessä.
TE-toimistoilta poistetaan työnvälitys kokonaisuudessaan ja vapautetaan se täysin kilpailulle.
TE-toimistoista muodostetaan uusi ”työmarkkinavirasto”, joka valvoo lain noudattamista, mutta ei osallistu työn välitykseen.
Työmarkkina on muuttunut radikaalisti erilaisten pätkätöiden, ”kevytyrittäjyyden”, asiantuntijaosuuskuntien ja muiden perinteisistä poikkeavien toimintamallien myötä, ja nykyinen malli ei pysty reagoimaan tulevaisuudessa entistä monimuotoisempiin työnteon malleihin. Selkeä eri toimijat huomioon ottava lainsäädäntö mahdollistaa alla kuvatussa uudessa mallissa myös siirtymisen eri eturyhmistä luonnolliseen kiertoon ihmisen pystyessä valitsemaan erilaisia työllistymisen malleja oman elämäntilanteensa mukaan. Esim. perinteinen palkansaaja voisi siirtyä kevyesti freelance-työläiseksi ja tarvittaessa pystyisi ottamaan vastaan selkeämmin säädeltyjä pätkätöitä tai voisi siirtyä työllistämään itsensä oman yrityksen kautta, freelance-yrittäjä voisi siirtyä helpommin työllistämään muitakin osaajia kuin itsensä, ja mikroyrittäjä taas voisi tuetummin kasvattaa yritystään.
Miettikääpä vaikka niitä henkilöitä jotka voisivat työllistyä Uber-kuskeina, vuokrata asuntoja AirBnB:n kautta (kehittää vaikka oma uudenlainen vuokravälityspalvelu), entisiä yrittäjiä jotka voisivat työllistää itsensä eläköidyttyään hallitusammattilaisina tai osa-aikaisina konsultteina, tai henkilöä joka haluaisi elämäntilanteestaan tai muusta syystä työllistyä vain osa-aikaisesti, kausittain tai useisiin eri alojen pätkätöihin. Kuka ajaa näiden tahojen etuja ja saattaa heidät työmarkkinan piiriin sen sijaan että he jäisivät työttöminä kotisohvalle tai eläköityisivät aikaisin vaikka halua jatkaa työelämän palveluksessa jollain tavalla – omilla tavoillaan ja ehdoillaan – olisikin? Millä tavoin saadaan aktivoitua toimittajia, graafikkoja, IT-konsultteja, ym. freelance-työn tekijöiksi kun pysyvää täysiaikaista työtä on erittäin vaikea löytää? Lähtökohtaisesti, haluammeko me ihmisten työllistyvän vai nostavan mieluummin työttömyystukia tai kiertävän veroja?
Kuten eräs asiantuntija hienosti asiaa kuvasi, ”Eihän jääkiekossakaan tuomari osallistu peliin pelaajana, vaan valvoo sääntöjen noudattamista ja pelaajat pelaavat. Miksi siis TE-toimisto (työ- ja elinkeinoministeriö) osallistuu työnvälitykseen samalla kun se toimii omalta osaltaan lain säätämisen vaikuttajana ja valvojana?”
Terveisin, Tom Laine
tom.laine@projant.fi
0400 296 196
https://www.linkedin.com/in/tomlaine
Mielenkiintoinen avaus, jossa logiikka taitaa pohjautua etupäässä ajatukseen siitä, että aktiiviset yrityspohjalta toimivat työnvälittäjät välittävät ’passiivista’ työvoimaa. Tämänpäivän työttömän työnhakijan turhautumisen yksi suuri syy on siinä, että työpaikat on piilotettu joko eri hakuportaaleihin (vaikka päällekkäisyyttäkin on) tai niitä ei laitettu näytille lainkaan. Näin niiden löytäminen on tehty työnhakijan näkökulmasta vaikeaksi/mahdottomaksi. Myös tietoa/käsitystä siitä, missä kaikkialla työpaikkoja on tarjolla, on kutakuinkin mahdotonta saada. Työnhaun saattamisessa markkinavoimien armoille on järkeä silloin, jos samalla turvataan ja radikaalisti helpotetaan myös työnhakijan mahdollisuutta löytää itse työpaikkoja. Ehdotuksena/velvoitteena työnvälittäjille voisi olla, että kaikki sitä tehtävää hoitavat olisivat velvoitettuja ilmoittmaan työpaikkansa samaan kokoomaportaaliin (vrt. MOL). Kyllähän siinä tämän jälkeenkin riittää markkinavoimille puuhaa työvoiman ja kysynnän kohtaannon parantamisessa. Mielestäni reilua ei ole sellainen toiminta, jossa työnvälitysfirmat saisivat yksityisoikeuden välittää työntekijöitä. Tärkeätä on huolehtia mahdollisimman hyvin siitä, että myös työnhaku ja työpaikkojen löytäminen toimii mahdollisimman hyvin ja helposti myös työntekijän suunnasta käsin.
Hyviä pointteja, kannattaa lukea tuon kirjoituksen ensimmäinen osa http://projant.fi/…/suomen-tyomarkkinan-tila-haasteita…/
Sieltä aukeaa varmasti vähän enemmän tuo kokonaisuus jota ajoin takaa. Yritin löytää sekä yksittäisiä parannuksia nykyisiin malleihin, sekä kokonaisvaltaisen uudistuksen.
Tuossa aiemmassa kirjoituksessa on juurikin käsitelty mm. tuota piilotyöpaikkojen ongelmaa.
Hyviä havaintoja työmarkkinoiden ongelmakohdista ja korjaustarpeista aikaisemmassa kirjoituksessasi. Nostan vielä esiin muutaman lisänäkökulman, jotka toivottavasti edistävät Tomin käynnistämää keskustelua. Olen itse ollut LinkedIn -portaalissa mukana työnhakutarkoituksessa jo useita vuosia, mutta hyvin surkein tuloksin. Tiedostan myös sen, että ehkä osaamiseni ei ole aivan uusinta hottia ja että olisin voinut tehdä paljon enemmän näkyvyyteni kohentamiseksi. Mutta jokin siinä systeemissä kuitenkin mättää, kun tarjonta on niin käsittämättömän hiljaista. Yksi minua harmittava asia, johon en ole vielä löytänyt ratkaisua, on se, että softat rajaavat aika kankeasti ihmisen työilmiasun aina yhteen kerrallaan. Jos esimerkiksi haluaisit samanaikaisesti hakea useanlaisia tehtäviä, niin sitä on vaikea esim. Linked In’ssä tuoda esiin, ilman että työmielikuva henkilöstä (’brandi’?) muuttuu senmukaisesti – jotenkin levottomaksi. Kuten Tom on kirjoituksissaan viitannut, pitäisi tulevilla työmarkkinoilla pystyä tekemään monenlaista työtä. No juuri tämänlaiseen työnhakuun monet työnhakusoftat taipuvat mielestäni huonosti. Ihmisen pitäisi – saadakseen varmuudella työtä – pystyä esiintymään myös Somessa samanaikaisesti jopa useissa erilaisissa työrooleissa ja itse aktiivisesti ja helposti niitä etsimään. Sometyönhakualustat ovat markkinapaikkoja, jotka toimivat työvoimarekryytteihin(työnhakijat) perustuvana kauppapaikkana, jossa työnhakijalle tuntuu jäävän (esim. Linked In’ issä) vaan höyheniään pörhistelevän kukon rooli, jonka vetovoiman määrää se, kuinka komiasti höyhenet ovat pörhöllään. Herää myös kysymyksiä, että ketä sitten oikeasti kiinnostaa jonkin osaaminen? Mistä työnhakija sen voi tietää? Mihin perustuu jonkun osaajan löytymisen osumatarkkuus eli miten työvoimarekryytti löydetään? Tuntuu myös siltä, että kaikkia työelämälle tarpeellisia työntekijän laatukriteereitä on kovin vaikea saada Some-softiin näkyville niin, että algoritmit ja headhunterit osaisivat tehdä oikeita johtopäätöksiä. MM. näihin em. kysymyksiin toivotaan varmaan vastauksia. Yksi iso tarve tulvaisuuden työmarkkinoilla olisi mielestäni ammattikuvausten ja osaamisten moninaisuuden selkiinnyttäminen ja jopa vähentäminen. Voisi melkein ehdottaa tutkimushypoteesia siitä, että yksi syy työn tarjonanan ja työn kysynnän kohtaamisen ongelmissa olisi liian differentioituneessa koulutuksessa ja ammattikuvauksissa – eli liian ahtaissa työkarsinoissa ja ammattisopivuusvaatimuksissa. Toivottavasti näistä näkökulmista on hyötyä, kun etsitään valoa tulevien työmarkkinoiden hämärissä ryteiköissä.
Kiitos Tom, olet asian ytimessä. Nuo esittämäsi 4. ja 5. tahohan ovat olleet olemassa jo vuosikymmeniä, niiden ”oikeutusta olemassaoloon” ei vaan ole haluttu tunnustaa. Loppuun asti on pyristelty ja toivottu markkinoiden taas alkavan vetää ja kulutuskysynnän kasvavan, vanhan hyvän ajan malliin. Sinänsä jokin case nokia – menestystarina jätti varjoonsa aivan liian pitkäksi aikaa sen todellisuuden että Markkinat ovat jo muuttuneet – kysyntätarve erilaistunut – ja muu sopimusyhteiskunta jämähtänyt paikoilleen. Politiikan käyttämä laskenta on perustunut ihan viime vuosiin asti siihen ihanne-tilanteeseen: vuosittaiseen kasvuun,,, niin BKT:n kuin yleisesti työn tuottavuuden. Kun kasvu on ollut pysähdyksissä jo pidempään, alkaa ongelmat vihdoin tulla esiin.
Tällä hetkellä kun tarjontaa (työvoima) on reilusti enemmän kuin kysyntää, tarvittaisiin juurikin noita vaihtoehtoja työllistymiselle lisää. Osa-aika, erilaiset projektit, laskutuskeikkatyöt ymv. pitäisi hyväksyä myös palkkatyön normeihin. Parempi tehdä edes vähän töitä kuin ei ollenkaan.
Keijo Juntusen kommenteissa oli hieno vertaus somen kautta tapahtuvaan itsensä osaamisen esittelyyn, eihän se vielä ratkaise soveltuvuutta seuraavaan tarpeeseen. Vaan minkäs teet kun kokonaisuutena työpaikkoja on tarjolla vähemmän kuin halukkaita tekijöitä niille. Jos sitten tämän yhtälön jälkeen jokin paikka jää vaille osaavaa tekijää,,, on meillä aikamoinen kohtaanto-ongelma käsillä.
Minusta tämä markkinat ratkaisee tilanne oli ennustettavissa jo 90-luvun lopulla kun olimme opetelleet nuo EU kansakunnan normit. Se nokian ja vastaavien sinänsä hyvä menestystarina tosiaan peitti näkyvyyttä sinne verhon taakse, jossa ongelma oli jo vahvasti muhimassa. Lopullinen niitti oli sitten EMU ratkaisu, jonka tekijät kylläkin lupasivat kantaa vastuunsa päätöksestään. Itse en ole vielä sellaista poliitikkoa tavannut joka olisi vastuunkannon hoitanut, Huippusuoritus lienee kun ei jakseta vaalikauden loppuun asti hoitaa asioita, se on vaan 4 vuoden urakka.
Onneksi uusia raikkaita ajatuksia on alkanut ilmaantua, myös päättäjien taholta. Toivotaan että myös ne ennen vanhaan ”epätyypillisiksi leimatut työsuhteet” noteerataan ja integroidaan isompaan kokonaisuuteen. Silti en henk.koht kannata töiden tarjonnan lisäämistä / töiden keksimistä sellaisiin selkeää näyttöä ammatti-osaamisesta vaativiin (nyk. luvanvaraisia elinkeinoja / ammatteja) kuten vaikkapa auton kuljettaja, lääkäri, apteekkari etc,,,, ilman vastaavaa pätevyyden osoittamista. Esim. ajokortti ei yksin riitä osoittamaan ammattitaitoa tien päällä & liikenteessä. Kuka haluaisi astua vaikkapa 50 paikkaiseen bussiin, jonka kuljettaja ei hallitse sen käyttöä muun liikenteen seassa, turvallisesti.
Kiitos Tapio, hyviä havaintoja ja pointteja!
Erinomainen, kerrassaan loistava, kirjoitus Tom Laineelta!
Itse pyörittelin tätä ihan samaa ajatuskulkua toissailtana juoksulenkillä. Vein sitä vaan vielä piirun verran pidemmälle: henkilötunnus voisi toimia jokaisen y-tunnuksena, vähennettäisiin näin myös yrityksen perustamiseen liittyvää byrokratiaa. Siinä, missä henkilön terveystiedot kertyvät Kanta-järjestelmään, kertyisivät yrittäjyyteen (työntekoon) liittyvät rekisteritiedot vastaavaan järjestelmään yrityspuolella. Valtion harjoittama työnvälitys voidaan totisesti lopettaa ja sen ottaisi hoitaakseen innokkaat alan yrittäjät. Kun tähän vielä yhdistetään perustulo, saadaan kaikki aikaa vievä luukuilla juokseminen loppumaan ja valtion ja kuntien henkilöstökulut hurjasti pienenemään. Säästö se on suurikin säästö!
Laineen kirjoituksessa jäin miettimään ehdotusta viiden eri tahon (1. hallitus, 2. työnantajajärjestöt, 3. perinteiset palkansaajajärjestöt, 4 yrittäjät ja 5. lainsuojattomat itsensätyöllistäjät) näkemyksien huomioonottamisen tosiasiallisista mahdollisuuksista. Miten se onnistuu kun se ei onnistu nytkään vaikka tahoja on vain kolme? Tosin mielestäni erottelua yrittäjien ja itsensätyöllistäjien välillä ei tarvita: samaa yrittäjän riskiä molemmat osapuolet kantavat, oli kyseessä sitten miljardiluokan bisnestä luotsaava suuryritys tai itsensä nippa-nappa elättävä pikkuyrittäjä. Yhtä kaikki: tämän sakin ääni on kaikkein tärkeintä saada kuuluviin, jos Suomi halutaan pelastaa.
Suomen Yrittäjien toimitusjohtajuuden pian taakseen jättävä Jussi Järventaus kommentoi mielestäni tätä erinomaisesti ja kiitettävän suoraan tänään (28.4.) Aamulehdessä pohtiessaan pelastuskeinoja Suomen pelastamiseksi korostaen sitä, että hallituksen olisi pitänyt ottaa johtajuus eikä alistaa päätösvaltaa työmarkkinoiden osapuolille: ”Konsensuksella ei pystytä ottamaan riittävän pitkiä askelia”. Olen samaa mieltä. Kovissa paikoissa tarvitaan johtajuutta ja päätöksiä, joilla ei aina voi kaikkia miellyttää.
Kiitos paljon Heidi, ja hyviä pointteja sinullakin! Johtajuutta tässä tosiaan tarvitaan että saadaan toimijat yhteen pöytään ja miettimään asiaa pidemmälle kuin oman vastuukauden loppuun, ja riskinottokykyä asianosisilta tehdää vaikeat päätökset vaikka se ei suurta yleisöä miellyttäisi.