Tämä on pohdintaa ja kommentointia Kauppalehden blogissa olleelle kirjoitukselle ”Tulosjohtaminen vs. joukkuepelaaminen”
Blogissa Jalmari Eklund Markkinointi-Instituutista viittaa Harvard Business Review –blogiin New Research: How Employee Engagement Hits the Bottom Line ja kirjoittaa: ”Parhaiten tuottavuutta olivat lisänneet ne yritykset, joissa johtamisen työkalupakin tärkeimmät työvälineet mahdollistivat vuorovaikutteisen ja osallistavan tavan saada ihmiset tuntemaan itsensä tärkeiksi, työn merkitykselliseksi ja aidosti vaikuttavaksi.”
Tässä on mielestäni suuremman totuuden siemen kuin mitä perinteisesti johtamisesta puhuttaessa halutaan mainita, tässäkin taas puhutaan johtajien panostamisesta yrityskulttuuriin. Toisin tähän kuitenkin pienen lisävivahteen, joka on – yllätys, yllätys – sosiaalinen media ja yhteisöllisyys.
En tarkoita tässä sosiaalista mediaa niinkään verkostoitumisen kannalta tai että johtaja jalkautuu Facebookkiin (koska LinkedIn-tilihän pomolla jo on), vaan perinteisen työnantajakuvan ja työntekijöiden osallistamisen kannalta. Suomestakin löytyy jo paljon hyviä teknisiä työkaluja yritysten sisäiseen kommunikointiin, ideointiin ja sisäiseen verkostoittamiseen, erilaisia yritysten sisäisiä Facebook-klooneja ja vastaavia viestintäkanavia. Ja kaikki työnantakuvan parissa työskennelleethän tietävät että työnantajakuvan paras lähettiläs on yrityksen työntekijä. Ei siis se virallinen viestintäkanava ja lehdistötiedotteet, vaan työntekijöiden kautta välittyvä kuva yrityksestä fiksuna, ymmärtäväisenä, lojaalina, inhimillisenä, kehittyvänä, ym. työnantajana.
Kun työntekijä kommunikoi omille yhteisöilleen ja sidosryhmilleen, välittyy kuva yrityksestä sellaisena kuin se oikeasti on, ei kiillotettuna näyteikkunana, vaan rehellisesti ja suoraan hevosen suusta kuultuna. Jos sisäinen viestintä on kunnossa, työntekijä kokee olevansa arvokas osa yritystä ja sen yhteisöä, silloin välittyy se myös ulos päin. Jos asiat eivät ole kunnossa, valuu viesti pieninä noroina alas Facebookin viestiseinää valituksena pitkistä päivistä huonolla palkalla, tylsästä työstä ja tyhmistä työkavereista, jne. Ja negatiivinen kierre on se joka lähtee helpommin liikkeelle.
Jos yritysjohtaja haluaa parantaa työyhteisön hyvinvointia, pysyvyyttä, tyytyväisyyttä ja kasvattaa aidosti yrityksen brändiä (vaikkapa vain työnantajakuvaa), se on varsin helposti tehty. Pitää vain astua nykyaikaan ja antaa ihmisille mahdollisuus osallistua, elämme nk. vertaisaikaa, jossa ihmisten pitää päästä vaikuttamaan ja kommunikoimaan toistensa kanssa vapaammin kuin koskaan ennen – myös työssään ja työstään.
Jos ensi vaiheessa työntekijöiltä tuleva palaute on negatiivista, sitä parempi. Sillä kun kuuntelet mikä on vialla, onnistut korjaamaan merkittäviä huolen aiheita tai virheitä, mikään ei saa työntekijöitäsi arvostamaan yritystä enemmän, kun Häntä, yhtä pientä työntekijää, kuunneltiin ja vieläpä reagoitiin. Parannukset työympäristössä ovat suorastaan hänen aikaansaannostaan. Ja se iloinen kello kuuluu kauas.
Yhteisöllisyys johon alussa viittasin taas suuntaa enemmän siihen, että yritys ei enää ole yksin, vaan sidosryhmät asiakkaista yhteistyökumppaneihin, alihankkijoista työntekijöihin, ovat kaikki mahdollisia ongelman ratkaisijoita, tuote- ja liiketoiminnankehitykseen osallistettavia ideamoottoreita, markkinatutkimuskoneisto ja yleinen itseohjautuva palautekanava. Sellainen palautekanava joka kertoo mikä on hyvin ja mikä huonosti, ja parhaimmillaan korjaa virheitä ja ongelmia, tuottaa uusia ideoita, kehittää niistä innovaatioita, ja vieläpä testaa niiden markkinapotentiaalin – siis parhaimmillaan. Ehkä.
Yhteisöjen (lue: sidosryhmien) osallistaminen konkreettisemmin osaksi yrityksen toimintaa mahdollistaa monia asioita, jo hyvinkin pienin insentiivein, mutta tulokset ovat vain niin hyviä kuin yhteisösi. Jos et osaa käsitellä sitä oikein, jos motiivit ovat väärät tai insentiivit eivät ole kohdallaan, yhteisöstä ei ole yritykselle apua. Mutta. Jos et kysy, et saa vastausta. Jos et kerro, kukaan ei ymmärrä. Ole avoin, kerro ja kysy, ja saatat saada paremman vastauksen kuin kuvittelitkaan.
Mielestäni siis yritysjohtajan ja kaiken kaikkiaan esimiesten olisi korkea aika ymmärtää osallistaa työntekijöitä, asiakkaita ja muita sidosryhmiä yhteisen hyvän – paremman tuotteen tai palvelun – vuoksi toimimiseen. Kun työntekijä ymmärtää oman työnsä merkityksen, pääsee vaikuttamaan omaan työhönsä ja työympäristöönsä, on tuloksena sitoutuneempia ja motivoituneempia työntekijöitä, viihtyisämpi työympäristö, mahdollisesti jopa parempia tuotteita/palveluja, ja paljon parempi pohja työnantajakuvan rakentamiselle – se suorastaan rakentuu itsestään!
Ja osallistettaessa asiakkaita – jos sinulla on jo maksava asiakas, lisämyynti on aina helpompaa kuin myydä täysin uudelle asiakkaalle, eikös niin? Ja jos asiakas kertoo että jokin on vialla, puuttuu, tai ei löydy, tuon vian korjaaminen, uuden toiminnallisuuden lisääminen seuraavaan tuoteversioon, tai apu tuotteen tai palvelun käytössä takaa että asiakas ostaa sinulta mielellään jatkossakin, ja useimmiten nykyään myös kertoo siitä iloisena omille sidosryhmilleen.
Kannattaa kokeilla. Tämä on muuten yksi syy miksi perustimme Innozedin.